Suositusten mukaan päivittäinen energiatarpeeni alle 30-vuotiaana naisena on jotakuinkin 2260 kilokaloria vuorokaudessa. Paitsi että saan ruuasta energiaa, niin ravinnon tuottamiseen, kuljettamiseen ja valmistamiseen myös kuluu maapallon energiavaroja. Miten paljon energiaa kuluu siihen, että minä saan tuon päivittäisen annokseni, jonka turvin käyn töissä, harrastan, pyöräilen ja nautin kesäfestareista, puistopicniceistä ja siivoan, pyykkään ja tiskaan astiani.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat moninaisia ja energiankulutus on vain yksi – tosin harvemmin esiin nouseva – näkökulma ruokaan. Ravinnonsaantiin liittyvää energiankulutusta tulee harvoin ajatelleeksi kiertäessä kaupanhyllyjen välissä tai kotona tomaattikeittoa keitellessä ja pullia paistellessa. Maailman energiankulutuksen kannalta on kuitenkin väliä, miten ja mistä päivittäiset kalorimme ja ruokaherkkumme saamme.

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että suomalaiset kuluttivat viime vuonna 76 kiloa lihaa, 68 kiloa vihanneksia ja 80 kiloa viljaa henkeä kohden. Keskiverto suomalainen syö siis enemmän lihaa kuin vihanneksia. Hedelmien syönti lisääntyi hieman edellisvuodesta. Nestemäisiä maitotuotteita suomalainen kulutti keskimäärin 183 kiloa. Maitoa juotiin 131 tölkillistä.

Ympäristön kannalta lihansyönnin jatkuva kasvu on ongelmallista. FAO toteaa globaalia ruokatuotantoa koskevassa raportissaan, että kotieläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat jo nyt suuremmat kuin liikenteen. Lisäksi FAO esittää huolensa maapallon metsäpinta-alan hupenemisesta, kun metsäalueet otetaan laidunmaiksi. Eläinten lannasta peräisin olevien ravinteiden lisäksi maailman vesiä saastuttavat eläintuotannosta peräisin olevat antibiootit sekä hormonit.

Näiden ilmasto- ja ympäristövaikutusten lisäksi ruuantuotantoa tulisi tarkastella myös energian näkökulmasta. Maailmassa, jossa energiansaannin turvaamisen arvellaan olevan yksi suurimmista tulevaisuuden haasteista ja oikeudenmukaisuuskysymyksistä, on ainoastaan viisasta pohtia, kuinka voidaan tuottaa riittävästi ja energiatehokkaasti ruokaa seitsemälle miljardille ihmiselle. Kotieläintuotanto on osoittautunut tässä suhteessa hyvin tehottomaksi. Ihmisen tarvitseman kalorimäärän tuottaminen karjatalouden avulla on energiatehotonta ja saa aikaan massiivisia hiilidioksidipäästöjä.

FAO arvioi lihan kulutuksen kaksinkertaistuvan maailmassa vuoteen 2050 mennessä ja maidon kulutuksen lisääntyvän lähes samaa tahtia. Oikeudenmukaisuuden nimissä tämä lisäys tulisi tapahtua kehitysmaissa, missä tällä hetkellä miljoonat ihmiset saavat päivittäisen energian tarpeensa pääasiassa pelkästä riisistä. Kehitysmaissa on oltava mahdollisuuksia käyttää enemmän eläinkunnan tuotteita kun taas rikkaissa maissa eläintuotteiden kulutusta tulisi vähentää reippaasti.

Monesti olen saanut vastaani kauhistuneita ilmeitä ja kiivaita vastalauseita grillipihvien rakastajilta ja juustoilla herkuttelijoilta, kun olen yrittänyt puhua kasvisruuan puolesta. Kyse ei kuitenkaan ole mistään tuskaisesta kurimuksesta, missä meidän suomalaisten tulisi alkaa lihalaihdutuskuurille kehitysmaiden nälkää näkevien puolesta. Ruokatottumuksien muuttaminen ei vaadi suuria uhrauksia, luopumista nautinnoista ja mielihyvästä, mitä ruokaan liittyy. Ruokakassin sisällön muuttaminen vaatii lähinnä hiukan opettelua, uusia tapoja – ja mikä parasta uusien reseptien kokeilua!

Helppoja ja yksiselitteisiä ohjeita ympäristöä säästävälle, energiapihille ja ilmastoystävälliselle ruokavaliolle, joka olisi vielä tuottajien kannalta sosiaalisesti oikeudenmukaista, ei ole helppo antaa. Kasvisruoka on pääsääntöisesti sekaravintoa keveämpää niin energian tarpeeltaan kuin ilmastovaikutuksiltaan. Juurekset ja vihannekset ovat energiataakaltaan keveitä. Kausiruokaa kannattaa suosia. Esimerkiksi avomaakurkun kauppaan saamiseen tarvittava energiamäärä on kymmenesosa kasvihuonekurkun energiataakasta. Mitä käsitellympää ja jalostetumpaa ruoka on, sitä enemmän tuottamiseen on vaadittu energiaa sekä pakkausmateriaaleja. Kannattaa myös muistaa, että energiaa kuluu myös tuotteiden kuljetukseen. Omat kauppamatkat on parasta tehdä jalan tai pyörällä. Hukkaan heitetty syömäkelpoinen ruoka on silkkaa energiavarojen tuhlausta.

Tärkein vinkki voisi kuitenkin liittyä suomalaisten asenteisiin ja tapoihin laajemmin. Käsityksemme ”hyvästä ruuasta” ei ole muuttumaton totuus vaan voimme itse päättää, mitä se tarkoittaa. Voisiko arjen hyvä ruoka tarkoittaa ympäristöystävällistä, tuoretta, lähellä tuotettua ja pääasiassa kasviperäistä ruokaa, jonka tuottamisessa, kuljetuksessa ja jalostamisessa energiakulutus on minimoitu – maukkainta valmistettuna yhdessä ystävien kanssa ja hyvässä seurassa nautittuna.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *